torstai 22. kesäkuuta 2017

Juhannus tulee. Oletko valmis?





Juhannuksella on valtavat taikavoimat. Se saa ihmiset hakeutumaan luonnon helmaan, virvoittavien vetten äärelle.

Ne ihmiset, joita ei saisi muuten kirveelläkään pois kaupungin sykkeestä, lähtevät näin kerran vuodessa, kuin noiduttuina, pois asfalttien syleilystä.

Autot pakataan täyteen grillattavaa ja alkoholia. Syömällä ja juomalla itsensä tajuttomuustilaan, on pieni mahdollisuus tuntea kuuluvansa luontoon. Tai oikeammin kyetä olemaan luonnossa kaksi päivää.

Hiljaisuuden voi kätevästi hoidella häiritsemästä, esimerkiksi itse tuottamalla mölyääniä ja laittamalla musakoneen nupit kaakkoon.

Tarpeeksi kun on päihtynyt, niin tulee tarve ottaa myös vesistö haltuun. Sitä tuntee olevansa huippu-uimari ja veneen kapteeni.

Onhan se hienoa, että tässä muuttuvassa maailmassa, on jotain pysyvää. Juhannus ja hälytystehtävät. Uutisaiheetkin koostuvat lähinnä hukkumistilastoista.

Toivottavasti tänä vuonna uskalletaan kohdata luonto vähemmän päihtyneenä. Tai sitten vain skipataan juhannus.




keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Yrittänyttä ei laiteta







Yrittänyttä ei laiteta.
Siinä on sananlasku, joka tarkoittaa aivan muuta, kuin voisi olettaa.
Ei laiteta mihin?
Heidänkö joukkoonsa, jotka eivät viitsi edes yrittää?
Jos heidät silti johonkin pitäisi laittaa, niin he pääsisivät suoraan hakematta "Yritys hyvä kymmenen" - valioliigaan.
Yrittänyttä ei laiteta, tarkoittaa ilmeisesti sitä, että aina kannattaa yrittää.
Onko sananlaskujen tarkoitus olla moniselitteisiä? Sellaisia, että ne voi ymmärtää monella tavalla tai sitten olla ymmärtämättä.
Ehkä jotkut sananlaskut ovat syntyneet vahvassa päihtymystilassa? Keksitty omasta mielestä suuria viisauksia ja saatu oikeat ihmiset levittämään näitä sananlaskuja mahdollisimman monelle. Ollut vähän työläämpää hommaa silloin, kun ei ollut internettiä hommaa hoitamassa.
Nykyisin sanonta olisi vain kuivasti, että yrittäminen kannattaa. Vai sopiiko se vain paremmin kokoomukselle tai sitten Me yrittäjien vuosikokoukseen mustaksi huumoriksi, kun aiheena on "Konkurssit ja minä".

Yritin tässä pikkupostauksen raapustaa ja samalla aavistan monien miettivän, että miksi ihmeessä tuo ihminen tuollaisia rustaa. Salaa toivon, että joukossa on yksi, joka sanoo ääneen: yrittänyttä ei laiteta.




tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu




Suunnitelmat kariutuvat.

Unelmat leijuvat takaisin pilvilinnoihin.

Teet töitä jaksamisen äärirajoilla siihen pisteeseen, kunnes huomaat, että ponnistelit turhaan.

Sinut jätetään.

Saat potkut.

Mikään ei tunnu onnistuvan. Koet olevasi umpikujassa.

Silloin tulee empaattinen (kliseepaattinen) ihminen ja sanoo: Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu.

Joo tiedetään, noin sanova ihminen tarkoittaa vain hyvää. Hän haluaa ettet hukkuisi upottavaan suohon. Etkä menettäisi uskoasi huomiseen.

Avautuuko se toinen ovi ihan automaattisesti? Itse ei tarvitse jaksaa tehdä mitään? Entä mitä sen oven takana on? Jotain sellaistako, mihin on vain tyytyminen, kun muut ovet ovat säpissä? Varsinkin se ovi mihin avaimesi ei sopinut ja yritit vielä epätoivoisesti tiirikoida sitä auki.

Nyt sitten pitäisi olla iloinen, kun joku ovi sentään aukeaa.

Olla tyytyväinen siihen mitä on.

Vai löytääkö uusia unelmia?

Tai jäädä kyttäämään, jos voi livahtaa ovesta toisen siivellä. Tosin odotellessa voi kulua koko elämä.

Mutta lohduttaako tuollaiset sanonnat? Olisiko parempi olla hiljaa ja läsnä, kuin olla sanonta-automaatti?




sunnuntai 11. kesäkuuta 2017