Lupaus

Vuosi vaihtuu kohta.

Lupaukset uudelle vuodelle tai oikeastaan itselle. Mitähän sitä lupailisi?

Jospa lupaisi sellaista, että pelkkä ajatus toisi otsalle kylmän hien.

Lupaisi lopettaa pelkäämästä elämää.

Joku on sanonut, että pelottavan asian kohtaaminen vähentää pelkoa.

Jos kohtaisi sillai hitaasti, taukoja pitäen.

Tammikuussa vilkuilisi ujosti elämää.

Helmikuussa loisi katsekontaktin.

Maaliskuussa kättelisi.

Huhtikuussa halaisi.

Toukokuussa olisimme tosiystävät.

Kesäkuusta lähtien, Pellen sanoin, moottoritie olisi kuuma.

Jos on kauan pelännyt, ei se lähde meistä pois raketin lailla. Varsinkin jos kantaa mukanaan sukupolvien raskasta pelkoa. Mutta seuraava sukupolvi ei joudu sinun pelkoasi kantamaan.

Lupaus. Ei pelätä elämää.
(Mitähän sitä tuli taas luvattua...)

Alkaako elämä huomenna

Elä hetkessä, elä täysillä. Täysillä ei tarkoita vain nopeutta, vaan se voi olla myös hitautta.

Unohda eilinen. Älä mieti huomista.

Keskity siihen mitä teet nyt, tällä hetkellä.

Unohdetaan, ei suunnitella. Ollaan vain niin kuin ei olisi ollut eilistä, eikä tulisi huomista.

Kuulostaako vastuuttomalta tavalta elää? Miten noin voi elää, paitsi jos asiat pyörivät vain oman navan ympärillä, kysyy marttyyri.

Eiliseen et pysty enää vaikuttamaan ja vaikka kuinka suunnittelet, niin mitä voit tehdä huomiselle.

On helppoa syyttää eilistä siitä, että tänään menee paskasti. Eilisen vuoksi ei tänään riitä voimia tehdä mitään sen eteen, että asiat olisivat paremmin. Mutta huomenna kaikki on varmaan toisin. Huomenna jaksaa tehdä jotain, jotta ei tuntuisi siltä, että on jotenkin muukalainen elämässään.

Tänään ei vielä voi tehdä mitään, sillä eilinen kalvaa vieläkin ja onhan päivä vielä huomennakin. Elämä alkaa huomenna. Vai alkaako sama alusta? Tuleeko huominen, tietääkö kukaan?

Lemmy

Lemmy

Kun käytit konetta, käytit sitä täysillä koko ajan.

Moottori jylisi kovaa ja ylikierroksilla.

Välillä kuulosti siltä, että pakoputkiston äänenvaimennin olisi hajoamassa, mutta se oli vain hämäystä, sillä se ääni merkitsi turbojen käynnistymistä.

Jokainen moottori hyytyy jossain vaiheessa. Ensin se käynnistyy yskähdellen ja sitten sammuu kokonaan.

Tämä moottori sai käyttää kaikkia tehojaan. Se sai näyttää voimansa ja energiansa. Tämä oli energiaa, joka tarttui.  Siitä riitti jaettavaksi heille, jotka kaipasivat voimia jaksaakseen.

Moottori kiittää, kun sai elää täysillä, ilman turhia karstoja.

Sankaritarinat

Miten meni joulu omasta mielestäsi? Olitko rauhallinen vai rauhaton? Itse olin sekä että.

Eräänä jouluna kauan sitten alkoi erään sankarin tarina. Näin meille ainakin uskotellaan. Hänestä on tehty kirjoja, näytelmiä ja elokuvia. Taiteilijat ja arkkitehdit ovat saaneet hänestä inspiraatioita. Hän on monelle se ainoa oikea sankari, ihmiskunnan pelastaja.

Maailma on täynnä kertomuksia sankareista. Sankaritarinat ovat suosittuja. Ne innoittavat, luovat uskoa ja toivoa tänä epävarmana aikana. Minulla jäi varmaan joulusta sankaruusvaihde päälle, sillä olen uppoutunut sankaritarinoihin by Marvel.

Joulu on juhlista julmin

Jouluna yksinäinen on yksin yksinäinen.

Jouluna köyhä häpeää köyhyyttään.

Joulu ei tule luoksesi, jos kotisi ei ole puunattu lattiasta kattoon, komeroita unohtamatta.

Joulu suuttuu, jos et rakenna valtavaa uhrialttaria lahjoista. Osta siis mahdollisimman paljon lahjoja, sillä et halua kokea joulun kostoa.

Syö ja juo niin kauan, että oksennat. Joulu on silloin sinuun tyytyväinen.

Joulu on ainoa aika vuodesta, kun kiireinen ihminen saa luvan rauhoittua. Rauhoitu siis vaikka väkisin. Jos koet, ettet pysty rauhoittumaan, niin syö ja juo itsesi tajuttomaksi. Jotkut ovat niin rauhattomia, etteivät kykene rauhoittumaan muualla kuin putkassa.

Joulun jälkeen lapset vertailevat lahjojaan ja aikuiset joulurituaalejaan. Köyhä voi lohduttautua sillä, että pieni on kaunista ja vähemmän on enemmän. Tärkeintähän on yhdessäolo. Mutta miten lohduttautuu köyhä yksinäinen? Ehkä sillä, että joulu on vain kerran vuodessa.



Hyvää joulua!

Käsijarru päällä

Olen ollut pienellä tauolla.

Elänyt elämääni käsijarru päällä ja ihmetellut miksi eteneminen on niin raskasta.

Olen suunnitellut tulevaa.

Teen tämän ja tuon sitten, kun aika ja olosuhteet ovat oikeat.

Joku voisi sanoa, että olen tehnyt suunnitelmia unelmien toteutumiseksi.

He ovat valitettavasti väärässä.

Olen vain pelkuruudessani sitkutellut ja mutkutellut.

Itsenäisyyden juhlapukukierros

Huomenna esitetään uusin versio näytelmästä Linnan juhlat. Tämän näytelmän käsikirjoitus rakentuu pääosin kolmesta teemasta: juhlapukukierros, tanssi ja ruoka (booli). Juhlapukukierrokseen näyttelijät ja kriitikot paneutuvat eniten. Oikeastaan kyseinen kierros on kiinnostavinta koko näytelmässä. Se vie suurimman huomion. Ehkä kyseessä onkin muotigaala.

Muutama näyttelijä on kieltäytynyt tarjotuista rooleista. Eräs kieltäytyjä kertoo, ettei halua henkarin roolia. Tätä roolia hänelle tarjotaan silti vuodesta toiseen. Ohjaajan mielestä hän olisi ilmeisesti loistava henkari.

Osa kansasta ihmettelee (pöyristelee) sitä, että jotkut kehtaavat kieltäytyä rooleista. Moni kertoo, että olisi suuri kunnia, jos saisi edes pikkuriikkisen roolin tästä loisteliaasta näytelmästä.

Itsenäisyyspäivänä juhlitaan itsenäisyyttä ja vapautta. Eikö tämä merkitse sitä, että voimme itsenäisesti ja vapaasti päättää mitä rooleja otamme vastaan.

Päivän oksennus

Tämänlaatuista oksennusta tuli tänään:

Tunnen oloni luottavaiseksi ja turvalliseksi. Suomea johtaa valioliiga. Kovasti kehuivat ennen peliä olevansa maalitykkejä, mutta hyytyivät pelin aikana. Mutta silti haluavat vielä ryömiä pallon perässä, nämä urheat kolme muskettisoturiamme: Laskutaidoton valtiovarainministeri, päätöksentekotaidoton pääministeri ja periaatteensa ulosheittänyt ulkoministeri. Annetaan heidän yrittää, sillä tärkeintä ei ole voitto vaan reilu peli. Ja reilu peli on heille luontaista.

Sinä suomityttö, päällystä nahkasi vaatteilla, mieluiten ylisuurilla. Kun olet muiden ihmisten seurassa, vältä katsekontaktia. Sen pitäisi olla sinulle luontaista, sillä me suomalaiset näytämme yleensä siltä, että maaperässä on jotain kiinnostavaa katseltavaa. Emme tietenkään näytä innostuneelta, mutta katsomme alaspäin intensiivisesti. Älä missään nimessä puhu, naura tai hymyile. Jos erehdyt hymyilemään ja samalla olet katsekontaktissa toisen ihmisen kanssa, on se selkeä viesti siitä, että olet reviiritöntä aluetta. Joku saattaa siis tulkita viestin näin. Hän olettaa, että sinua saa vapaasti suudella ja kähmiä. Suomipoikaa voit rauhassa katsoa silmiin ja hymyillä. Suomipoika ei tulkitse sinua väärin edes kaatokännissä. Suomaiset miehet ovat maailman lempeimpiä. Muiden maiden miehet ovat pahoja.
Kiellettyjen listalla on siis paljas nahka, puhuminen, katsekontakti, hymy ja nauraminen. Mutta muuten voit olla oma itsesi.

Odottavan aika

Mitä Sinä odotat elämältä?

Kuinka kauan ajattelit vain odottaa?

Toivottavasti odottavan aika ei lopu kesken.

Valoa kohti

Tämä on fiktiivinen kohtaaminen kadulla sattumalta. Kyseessä kaverit, jotka ovat nähneet toisensa viimeksi vuosi sitten.

- Hei! Kiva nähdä sua. Mitä sulle kuuluu? (räplää puhelintaan)

- Hei! Joo, kiva nähdä. Paskaa kuuluu. Entäs sulle?

- Mulle kuuluu pelkkää hyvää. Töitä pirusti. Sivuhommana aloitin life coach - kusetuksen. Ja sulla menee siis hyvin? (räpläys jatkuu)

- No en nyt sanois, että hyvin. Työttömäksi jäin vuosi sitten. Asutaan hometalossa. Varmaan kohta tulee avioero. Tänään kuulin, että syöpä on levinnyt. Ei ole hoidoista ollut hyötyä. Paitsi, että läskit on lähtenyt, kun olen oksentanut kaiken minkä oon syönyt. Ei ole siis mitkään hurraa - fiilikset.

- (keskeyttää hetkeksi räpläyksen). Toihan on helvetin hyvä uutinen, sillä läskit on törkeen rumia, yäk. Nyt hei oikeaa asennetta kehiin! Mietit vain, että mikä on sun tavoite ja meet sitä kohti. Makso mitä makso. (räpläys jatkuu)

- Ei tässä oikein jaksa tavoitteita miettiä, kun juuri kuuli noi syöpäuutiset. Haluaisi vain antaa periksi.

- Sä mitään periksi anna. Ei tästä elämästä selviä hengissä, jos aina antaa periksi. Hei, sä tuut mun firman valmennukseen. Ensi viikonloppuna on kurssi juuri tuollaisille luusereille, jotka ei jaksa painaa duunia täysillä. Vetoaa johonkin sairauksiin ja masennuksiin, vaikka ovat vain laiskoja. Tule sinne, laitetaan sun elämä uuteen nousuun. Saat kaverihintaan 8000,-.  Sovittu. Maksa viimeistään huomenna. Takaan, että siellä joku jaksaa kuunnella myös noita sun tappiotarinoitasi. Mutta nyt mun pitää mennä. Sivuhomma muuttuu kohta päähommaksi, koska teitä elämässä mokailijoita riittää. Valoa kohti vain! (poistuu räpläten)

- Niin, valoa kohti tässä mennään...

Tämä oli fiktiivinen tarina siitä, kun life coachi tulee ja imaisee sinusta viimeisetkin energiat pois. Samalla tämä sisälsi lupauksen siitä, että menet kohti valoa (kuolema?) valmennuksen avulla. Mutta se maksaa. Kaikkihan elämässä maksaa. Ehkä jos maksat tarpeeksi, joku kuuntelee sinua räpläämättä. Maksullinen kuuntelija.

Pitääkö aina jotain sattua...

Maassamme on yleisenä käytäntönä herätä huomioimaan asioita ja toimimaan silloin vasta, kun jotain pahaa tapahtuu. Selkeistä epäkohdista ja turvallisuusriskeistä kerrotaan ja väännetään oikein rautalangasta, mutta mitään toimenpiteitä ei tehdä. Usein kuulee sanottavan, että "pitääkö ensin jonkun kuolla, ennen kuin asialle tehdään jotain".

Tämän päivän Aamulehdessä on kirjoitus, jossa kerrotaan, että "Suomessa väkivallan kitkemistä on laiminlyöty vuosia". Asia on siis ollut tiedossa, mutta ei ole tehty riittäviä toimenpiteitä.
Tällä kertaa tarvittiin kymmenen turvapaikanhakijaa, joita epäillään raiskauksista, avaamaan silmät.
Toivottavasti enää ei väkivaltaongelmaa vähätellä ja piilotella suljettujen ovien takana.

Väkivalta lisää väkivaltaa

Poliisihallitus tiedottaa: "Noin 10 turvapaikanhakijaa epäiltynä raiskauksesta tänä vuonna".

Julkisuuteen niistä on tullut muutama. Tämä on ilmeisesti normaali käytäntö, sillä eihän kantasuomalaisten tekemistä raiskauksista tule julkisuuteen kuin murto-osa.

Kantasuomalaiset ovat saaneet seksuaalivalistusta, mutta osa heistä raiskaa silti. He tietävät, että miten naista tulisi kohdella oikein. He tietävät, että olemme tasa-arvoisia (ainakin lain mukaan). Silti he toimivat väkivaltaisesti.

Puhutaan siitä, että miehet raiskaavat, koska eivät ole harrastaneet seksiä pitkään aikaan. Ratkaisu siihen ei ole raiskaus, vaan käsityöt. Raiskauksella ei ole seksin kanssa mitään tekemistä. Raiskaaminen on äärimmäisen julmaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Vankilassa raiskaajat, erityisesti pedofiilit, ovat sitä alinta kastia. Heidän tekojaan eivät hyväksy paatuneimmatkaan rikolliset. Silti monet vapauduttuaan jatkavat samaa julmuutta.

Voiko raiskaajaa parantaa? Ei ainakaan väkivallalla, sillä väkivalta lisää väkivaltaa. Tieto ja valistus eivät auta, siitä ovat esimerkkeinä kantasuomalaiset raiskaajat. Jos tiedettäisiin, miten saadaan kitkettyä tällainen väkivalta, olisi varmaan jo ongelma hoidettu. Vai eikö ongelmaan ole vielä paneuduttu riittävästi? Onko sitä pidetty vähäpätöisenä?

Vankila ei ihmistä paranna, mutta raiskaus on tuomittava teko. Kyseessä on julma väkivaltarikos, josta tulisi saada pitkä tuomio. Uhrin haavoja se ei paranna kokonaan, mutta estää toivottavasti niitä tulehtumasta.

Osta ostamatta

Älä osta mitään mustana perjantaina (Black Friday). Tänään vietetään kahtiajakoisuuden päivää. Kehotetaan ostamaan, mutta olemaan ostamatta mitään. Jos haluaisi miellyttää molempia teemoja, pitäisi varmaan ensiksi ostaa ja sitten palauttaa ostokset.

Hallitus toimii tällä samalla periaatteella: leikataan - ei leikata. Tosin vieden sen vielä pidemmälle eli leikataan, ei leikata, mutta leikataan kuitenkin.

Tänään voidaan pohtia, että saako elämäänsä sisältöä ostamalla. Miettiä, että tulisi toimeen ilman jotain tuotetta ennen kuin tekee ostopäätöksen. Ei osta vain ostamisen vuoksi. Mutta jos elämä on elämisen arvoista ostamisen takia, niin osta ihmeessä. Tee se hyvällä mielellä. Tämä on sinun elämäsi. Ja ehkä sinä olet se sankari, joka ostaa Suomen kurjuuden upottavasta suosta.

Ei ole aikaa sinulle

Älä häiritse nyt. Etkö näe, että minulla on nyt muuta tekemistä. Kädet täynnä työtä. Pitää ehti tehdä tämä ja tuo ennen sitä ja niitä. Olet siinä vain tiellä. Olen ostanut sinulle huoneen täyteen leluja, jotta leikkisit niillä, etkä häiritsisi minua. Ei minulla ole nyt aikaa sinulle. Tässä menee aina vain kauemmin, kun tulet siihen lähelleni, etkä anna minun tehdä näitä tärkeitä asioita. Ja turha alkaa itkeä, ei siitä ole mitään hyötyä. Lopeta nyt nyyhkytys, kastelet nämä tärkeät paperit. Hyvä on, kyllä minä pystyn hoitamaan sinutkin, vaikkei siitä mitään nostetta saa uralle. Katsotaan sitten kalenterista, koska minulla olisi aikaa sinulle. Voi voi, täydeltä näyttää. Jos jätän yöunet väliin ja painan töitä putkeen, niin ylihuomenna olisi klo 15 - 16 vapaata. Mennäänkö vaikka harrastamaan jotain? Mennään sinne kivalle kuntosalille, jossa voit olla leikkihuoneessa sillä aikaa, kun minä treenaan. Mitä? Haluat, että ollaan vain kahdestaan. En minä voi vain olla. Kyllä jotain hyödyllistä tekemistä pitää olla. En minä järjestä kalenterista aikaa vain siksi, että voitaisiin vain olla yhdessä tekemättä mitään järkevää. Etkö sinä tajua, etten minä voi pitää mitään taukoja elämässäni. Minä olen tärkeä ja korvaamaton. Ilman minua ei koneisto kävisi tehokkaasti. Minulla on aina kiire, koska on niin paljon töitä. He, joilla ei ole näin kiire, voidaan laittaa pihalle. Olisi aivan sama, vaikka heidän työnsä ulkoistettaisiin. Minun työtä ei kukaan pysty tekemään. Minä olen tarpeellinen. Tekemistä riittää, ei voi pysähtyä. Pitäkää te muut vain taukoja, minä en ehdi. Mitä sinä nyt riehut? Älytöntä tuollainen hyppiminen ja huutaminen. Etkö osaa rauhoittua?

Narkomaanisotilaat

Suurena uutisena kerrottiin, että sotilaat käyttävät kovia huumeita. Onko siinä jotain uutta? Jo 1940-luvulla sodassa loukkaantuneita hoidettiin tömäköillä kipulääkkeillä. Monet jäivät niihin koukkuun.

Kuuluisalla 60-luvulla sodittiin päihteiden vaikutuksen alaisena. Eiköhän samaa päihdelinjaa ole jatkettu siitä lähtien. Sotilaat tekivät silloinkin julmia tekoja, järjettömiä raakuuksia. Nykyään internetin valtakaudella, raakuuksia kuvataan ja näytetään koko maailmalle. Sitä käytetään julmana peloitteena. Viedään raakuudet ylimmälle tasolle. Ollaan niin sekaisin, että mikään julmuus ei tunnu missään.

Näillä narkomaanisotilailla on tulevaisuuden näkymänä joko kuolema tai elämä ihmisrauniona. Heillä ei ole siis mitään menetettävää. Siksi he ovat valmiita tekemään mitä vain. Sotaa ei lopeteta sotimalla. Sota saattaisi loppua kunnon ratsialla. Huumeet pois kaikilta. (Tosin ensiksi tulisi pitkä sota, kun yritettäisiin päättää, että kuka ratsian tekee ym.) No jos tämä satu toteutusi, niin sotimisesta ei saisi varmaan enää niin paljoa kiksejä. Ei tulisi sotimisesta oikein mitään hirveissä vieroitusoireissa. Loppuisi ainakin lyhyeen.

Huomion jano

Mikä saa ihmisen tappamaan? En tiedä. Jokaisessa meissä on pimeää pahuutta, mutta emme anna sille mahdollisuutta tulla esiin. Usein tappoja tehdään vahvassa päihtymystilassa, kun hallinta katoaa. Silti, onneksi, useimmille ei tule tappohaluja, vaikka olisi umpisekaisin.

Murha on suunniteltu teko. Ihminen, joka murhaa näyttävästi ja yleensä paljon ihmisiä, on ensinnäkin psyykkisesti hyvin sairas. Omasta mielestään hän itse on terve, mutta kaikki muut ovat sairaita tai ovat väärällä puolella. Hän ei näe teossaan mitään väärää, koska hänellä on merkittävä tehtävä. Hänelle on uskoteltu jo varhain, että pahat teot eivät ole pahoja, jos ne tehdään oikean asian puolesta.

Hän janoaa huomiota. Suuri mediahuomio tuottaa hänelle nautintoa. Huomio on hänelle polttoainetta. Mitä enemmän hän saa huomiota, sitä enemmän hän saa virtaa jatkaa. Mediahuomio ei sammuta häntä, vaan se on samaa, kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Suuresta mediahuomiosta ei ole hyötyä (paitsi murhaajalle). Se ei lohduta surevia, sillä he tuskin surussaan mediaa seuraavat. Se ei tee kuolleita eläviksi. Mutta suureellinen mediahuomio tekee murhaajasta pääotsikon. Hän sai haluamansa. Hän halusi, että koko maailma huomaa hänet. Pahimmassa tapauksessa hän toimii joillekin esikuvana. Joku muukin huomaa tavan päästä maailman medioihin. Katkaistaan tämä mahdollisuus. Jatkossa hyvyydellä pääsee pääotsikoihin ja saa pääroolit. Pahuutta ei palkita huomiolla.

Aate ja uskonto

Aate ja uskonto ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä. Päteekö sananlasku näinkin? En tiedä. Sano sinä.

Aatteen ja uskonnon avulla on helppoa manipuloida ihmisiä. Aivopesukoneisto toimii tehokkaasti. Aatteen ja uskonnon taakse on hyvä mennä piiloon. Sen varjolla tehdä asioita varjossa. Kuulua johonkin. Joku johdattaa. Saa tarkoituksen elämälleen. Ei tarvitse miettiä omilla aivoillaan, sillä asiat on mietitty puolestasi. 

Toiminta on mielestäsi ylevää, kun sitä tehdään aatteen ja uskonnon nimissä. Olet valmis tekemään mitä vain niiden puolesta. Ne ovat ottaneet ohjat sinun käsistäsi. Ehkä jo varhain. Ne ohjaavat sinun elämääsi, et sinä. Mutta muista, että loppupeleissä, ne eivät ota vastuuta, vaan sinä olet vastuussa itsestäsi ja teoistasi. Kukaan ei seiso rinnallasi. Olet aivan yksin. Et voi piiloutua minkään taakse. Pystytkö silloin katsomaan itseäsi silmiin?

Ketä saa surra

Ranskan tapahtumat saivat ihmiset reagoimaan ainakin sosiaalisessa mediassa. Ihmiset halusivat ilmaista surunsa ja tukensa uhreille. Samaan aikaan ihmeteltiin sitä, että miksi juuri nämä tapahtumat järkyttivät ihmisiä näin paljon. Maailmallahan kuolee ihmisiä vähän väliä samankaltaisten tekojen takia. Mutta ne tapahtumat ovat saaneet vain sivuosia. Ne on mainittu mediassa ohimennen. Ehkä sanottu "voi harmi, kun tällaista tapahtuu". Unohdettu asia seuraavan minuutin aikana. Ei aihetta päivitellä tapahtunutta esimerkiksi facebookissa.

Ovatko ihmiset ja kuolemat eriarvoisia? Onko surullisempaa kuolla Ranskassa kuin muualla?

Asia ei kenties ole niin mustavalkoinen. Ihminen on laumaeläin. Joku aloittaa, toiset seuraavat perässä. Nyt joku aloitti sosiaalisessa mediassa suremisen ja toiset liittyivät siihen. Samoin kuin ilo myös suru tarttuu. Ihmiset halusivat kuulua yhteen, surra yhdessä, saada siitä voimaa ja uskoa elämään.

Tärkeintä tässä ei ole ketä ja mitä surraan. Tärkeää on se, ettemme hyväksy tällaisia väkivallan tekoja. Mitään väkivaltaa. Tärkeintä on, että pystymme tuntemaan syvästi, emme ole paatuneita. Tunnemme surua maailman tilannetta kohtaan.

50-50-sääntö

50 - 50 - sääntö  pätee ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Vai päteekö? Kuinka moni sääntöä noudattaa? Onko säännöt ylipäätään luotu vain rikottaviksi?

50 - 50 - sääntö. Jos sinä kaadat huolesi minun päälleni, voin minä kaataa huoleni sinun päällesi.
Minä autan sinua nyt ja sinä autat minua sitten, kun apua tarvitsen. Autanko siis vain siksi, kun tiedän saavani tarvittaessani apua? Enkö auttaisi, jos tietäisin, että apua on sinulta koskaan turha odottaa?

Entä jos annankin sinulle vain 30 ja saan sinulta 70. Miten sen voi edes määritellä, että saamme tasan saman verran?

Pitääkö antaa, jotta voisi saada? Jonkun vanhan rallatuksen mukaan muistaakseni "jos haluaa saada, on pakko antaa". Kuka pakottaa?

Nykypäivänä ainakin enemmän otetaan, kuin annetaan. Vai onko se sittenkin pelkkä harhaluulo, että ennen ihmiset olivat auttavaisempia? Aika on kullannut muistot?

Se on totta, että ihmiset ovat nykyisin kiireisiä tai siis esittävät sellaista. Esitys menee kyllä täydestä, sillä kiireistä ihmistä ei kehtaa pysäyttää kuuntelemaan omia murheitaan. Ja jos pysäyttäisi, tuntuisi turhalta avautua lasittuneelle katseelle, joka olisi jo ajatuksissaan seuraavalla etapilla. Siksi ihmisillä on tyhjä katse, kun he kulkevat kadulla eteenpäin kiireesti, kuin olisi perse tulessa. Ei sellaista ylikuumennutta konetta uskalla pysäyttää.
Eläköön kiire, se vapauttaa meidät kuulemasta toisten huolia!

Väsytystaktiikka

Miksi aina tulee kova kiire tehdä päätöksiä? Loppukiri otetaan hinnalla millä hyvänsä. Neuvottelijat yrittävät repiä viisauksia väsyneistä aivoistaan. Eikö olisi parempi mennä välillä kotiin lepäämään. Pään saisi pois ylikierroksilta vaikka kävelemällä/juoksemalla pitkän lenkin. Jos löytäisi metsän, niin sinne voisi eksyä hetkeksi tarpomaan. Kuuma-kylmä (entisajan hullujen hoito) on myös tehokas stressin hoitomuoto. Saunomista ja kylmää vettää siis väsyneelle koneistolle. Sen jälkeen uni maittaisi.  Aamulla aivot olisivat työkunnossa.

Mutta eihän näin voi toimia. Ennen ei levätä ennenkuin päätöksiä on tehty. Laadusta ei ole niin väliä, sillä suurin osa asioista koskee vähävaraisempia. Nyt siis istutaan ja neuvotellaan vaikka maailman tappiin asti. Mennään väsytystaktiikalla. Katsotaan kuka väsähtää ensin ja antaa periksi.

Väsyneenä ihminen on kuin humalassa. Ennen vanhaan neuvoteltiin saunassa. Saunajuomaa kului ilmeisesti runsaasti. Nykyisin ei kehdata tätä metodia käyttää tai sitten päättäjät eivät ole viinamäen henkilöitä. Mutta perinteitä halutaan silti kunnioittaa edes jotenkin. Nyt haetaan humalatilaa väsymyksestä. Siksi päätöksiä tehdään väsyneinä. Se on osoitus kunnioituksesta. Kunnioitetaan vanhaa perinnettä sekä edesmenneitä päättäjiä.

Sovittu näytelmä

Siitä on jo jonkin aikaa, kun utelias kyläluuta  kutsui itsensä ja kameran erään miehen luokse kylään. Vieras tutki asunnon joka kolon miehen seuratessa vierestä. Kertoi jäävänsä miehen luokse asumaan, no ainakin yöksi jäisi. Viereen olisi halunnut, mutta mies pysyi lujana eikä siihen suostunut. Eikö tuo nainen tajunnut, että vaimo tulee kohta. Ja on varmaan äkäinen, kun porukkaa on tönittäväksi asti. Vaimo tuli kotiin ja ajatteli, että ei tätä selvinpäin kestä. Varmaan tuo nainen yrittää onkia hänestä jotain syväluotaavia tietoja. Mutta ei tule siinä onnistumaan. Laitan suojausmekanismin päälle ja puhun ääneen kaiken mitä ajattelen. Nyt ei suodatella. Kun oikein kettuilen, niin tajuaa varmaan olla utelematta. Tällaisia mietti vaimo ja tiesi, kuinka sen toteuttaisi. Oli elämänsä aikana huomannut, että alkoholi teki hänet nopeasti estottomaksi. Ei välittänyt mitä puhui ja miten tökerösti kohteli ihmisiä. Juomaa siis tasaiseen tahtiin. Jotkut pystyvät sanomaan kaiken ilman suodatusta selvinpäinkin. Sille taidolle on jokin diagnoosikin. No mille nyt ei olisi. Mutta nyt oli kyseessä aikuisten satunäytelmä. Vaimo oli ilkeä kuningatar ja vieras oli närkästynyt tuhkimo. Mies oli sivuroolissa. Näytelmästä tuli menestys. Kaikki kohisivat siitä. Näyttelijät olivat myös käsikirjoittajia, ohjaajia ja tuottajia. He olivat tyytyväisiä. Kaikki meni sovitusti.

Valtio ei nouse eikä kaatopaikat täyty

Olen aina (muutamia hairahduksia ei varmaan lasketa) tehnyt ostoksia harvoin ja harkiten. Miettinyt ensin, että tarvitsenko todella tuota vai pystynkö elämään ilmankin sitä. Useimmiten vastaan itselleni, etten tarvitse ja tavara on saanut pakit.

En usko, että ostelu toisi elämääni onnea ja iloa. En siis ole lähtenyt hukuttamaan suruja ja turhautumia enkä täyttämään tyhjyyttä, shoppailemalla. Minä olen toiminut terveesti ja kehittävästi. Olen syönyt ja juonut itseni tajuttomaksi. Kyllä siinä tyhjyys täyttyy ja murheet hukkuu, kun ylensyöneenä ja juoneena makaa taju kankaalla. No vitsi vitsi. Samoilu metsässä ja järvelle tuijottelu toimii näihin tarpeisiin. Mutta jos söisi ja joisi itsensä ähkyyn siinä samoillessa ja tuijotellessa. Tulisiko siitä tuplavaikutus? Höpö höpö, tuplavaikutus tulisi vain oksentelun ja jysärin merkeissä.

Sellainen ajatus on kaihertanut mieltäni, että olenko nyt huono kansalainen, koska en ostele Suomea nousuun? Ostovoima itkee minunlaisteni takia. Voimaa ehkä olisi, mutta ei tarvetta. Tuijottelemalla ja samoilemalla ei valtio nouse eikä kaatopaikat täyty. Ostotalkoot eivät ole minua enkä minä niitä varten.

Kokemusasiantuntija

Kokemusasiantuntija. Henkilö, jolla on kokemusta jostain asiasta. Hän ei siis ole sen asian asiantuntija. Kyseessä oleva henkilö on oman kokemuksensa asiantuntija. Hänellä on tietämys asiasta kokemuksen kautta. Oppi ei ole tullut kirjoista, vaan kantapäistä. On opittu kantapään kautta.

Keskuudessamme on muitakin, jotka ovat oppinsa hakeneet kantapääkierrokselta. Silti heidän kokemuksensa ovat erilaisia. Jokaisen kiertoajelu on ainutlaatuinen. Ei voi siis tietää, miltä toisesta on ajelu tuntunut, voi vain olettaa, jos sitä haluaa. Kunhan muistaa, että olettamus  ei ole synonyymi tietämykselle.

Vaikka on kokenut saman asian (noin päällisin puolin), on silti kokenut sen omalla tavallaan. Ihmisten elämäntarinoita on rikastuttavaa kuunnella. Mutta tärkeää on muistaa, ettei yleistä asioita. Yhteinen kokemus ei merkitse sitä, että olemme tulleet kopiokoneesta (toivottavasti). Jos puhut, niin puhu omasta puolestasi. Tarinasi on tärkeä. Se on sinun ainutlaatuinen kokemuksesi.

Päivän syvällinen

Tiedätkö ne muuttumisohjelmat, joissa ihmisiä rempataan? Jos et tiedä, sinulla on varmasti vaikeuksia ymmärtää syvällisyyteni syvintä olemusta. En voi myöskään käsittää, että mikä on ollut niin muka tärkeää, että olet mieluummin tehnyt sitä, kuin sivistänyt itseäsi.

Takaisin asiaan. Nämä ohjelmat tehdään siis samalla periaatteella, kuin asuntojen pintaremontit: Maalilla peitetään virheet, lahoin kohta poistetaan, tyynyillä ja kipoilla somistellaan. Jos et ole ihmisremppaohjelmia katsellut, niin voit kuvitella, miten homma hoidetaan niissä.

Se on ohjelmissa myös hauskaa, kun ensin kohteen ulkoinen olemus lytätään yhdessä lättänäksi ja sitten omakehu haisee kilometrien päähän, kun ihastellaan pintarempan tulosta. Remontin kohde ja läheiset ovat aivain liikuttuneita (järkytyksestä) onnesta.

Mutta en minä näitä asioita pohdiskele. Vaan sitä, kun rempan kohde sanoo olevansa positiivinen luonteeltaan. Mutta seistessään lasikopissa ihmisten pällisteltävänä, kertoo olemus ihan muuta. Kohde näyttää siltä, olisi teuraalle menossa ennen itsemurhaa. Ei siis ole mikään ihme, jos pällistelijät arvioivat iän reilusti yläkanttiin. Rempan jälkeen on sitten (maksettu) hymy korvissa asti.

Tällaisia siis mietin tänään. Olen kyllä todella syvällinen ihminen.

Sinulle se oikea

Tunnet kaipuuta. Sinulla on ikävä toisen luo. Olet etsinyt jo pitkään. Niitä on niin paljon. Erinäköisiä ja kokoisia. Et uskalla valita.

Mistä sitä voi tietää, onko joku herkkua vai myrkkyä (sydämelle ja sielulle)?

Kaipaako joku vähän enemmän käsittelyä (huomiota) ja on sitten valmis nautittavaksi.

Mikä kestää pitkään eli voidaan viedään kotiin säilöttäväksi?

Mikä on kertaherkku ja mistä voisi nauttia myös talven pimeinä iltoina?

Näihin kaikkiin (ja paljon muuta) löydät vastaukset tietenkin internetistä. Mutta jos internetti on sinulle kirosana, löydät kysymyksiisi vastaukset myös kirjoista. Sienikirjoja löytyy kirjastoista hyvä valikoima. Ja ei muuta kuin sinulle sitä oikeaa sieltä etsimään.

Elämän tarkoitus

Elämän tarkoitus on tavoitella loputtomasti lisää.

Ihmiset, joilla on paljon rahaa, onnistuvat tavoitteessa. Heidän elämällään on tarkoitus.

Köyhien on turha edes yrittää, sillä heillä on säälittävän vähän rahaa. Heidän elämällään ei ole tarkoitusta.

Hallitus on täynnä viisaita ihmisiä. Suurin osa leikkaus/säästötoimenpiteistä koskettaa köyhiä, tarkoituksettomia ihmisiä. Toimenpiteet eivät voi enää huonontaa heidän elämäänsä. Elämää, jolla ei ole tarkoitusta.

Liian hyvää ollakseen totta

Viime postauksessa kirjoitin siitä, kun ihmisoksennus on oksentanut päällesi liian monta kertaa. Yrität pestä hajua ja roiskeita itsestäsi pois siinä onnistumatta. Se on takertunut sinuun niin syvästi, että olet alkanut luulla, ettet kelpaa kenellekään, etenkään itsellesi.

Miksi hän on niin hyvä saalistaja? Ihmisoksennus käyttää syöttejä, jotka tuovat saalista takuuvarmasti. Hän panostaa laatuherkkuihin. Se kannattaa, sillä herkkuihin tarvitsee satsata vain alkuvaiheessa. Saalis haaviin ja tiukkaan satimeen. Saalis ei pyristele vastaan ja on täysin antautunut. Laadusta voi nyt luopua sinun osaltasi. Paitsi silloin, kun muita ihmisiä on paikalla. Silloin hän esittää pääosaa elokuvassa "Täydellinen puoliso".

Miten voi estää sen, ettei joudu satimeen?

- Jos syötti on liian hyvää ollakseen totta, niin kierrä se mahdollisimman kaukaa
- Vältellä kaikkia ihmiskontakteja
- Elää loppuelämä eläinten kanssa
- Erakoitua
- Luottaa vain kumppaniin, joka pieraisee ja kääntää sinulle selkänsä

Oikeasti mitään yleispätevää neuvoa ei ole olemassa. Paitsi se, että liian hyvään ei kannattaisi luottaa.
Ja painaa se tajuntaan, ettet pysty parantamaan/muuttamaan ihmisoksennusta. Ainoa parannuskeino on, että juokset karkuun niin lujaa, kuin kintuistasi pääset.

Et kelpaa enää kenellekään

Ihminen, jonka persoona on rakennettu narsismitehtaassa, imee voimansa muiden ihmisten ihailusta. Sitä ohjaa käsitys, että muut elävät häntä varten. Hän etsii ihmisistä heikkoutta, sillä se on helpoin tapa pitää yllä omaa ylemmyydentunnetta.

Hänestä et pääse eroon, vaikka haluaisit. Hän ei harrasta catch and release - ihmissuhteita. Hän kylläkin pyydystää, muttei vapauta. Ei ainakaan niin, että olisit vapautuessasi elämänhaluinen. Hän alistaa ja imee sinusta kaiken elinvoiman.

Sitten kun itsetuntosi on täysin nujerrettu ja tunnet olevasi itse siihen syyllinen, pääset vapaaksi. Hän potkaisee sinut elämästään. Sinusta ei ole enää mitään hyötyä. Kelpaat korkeintaan teurasjätteeksi, tuskin siihenkään.

Et syytä häntä mistään, sillä hänhän ajatteli vain sinun parastasi. Teki kaiken vuoksesi. Et olisi ansainnut niin upeaa ihmistä.

Sinä pilasit kaiken ja on aivan kohtuullista, ettet kelpaa enää kenellekään. Olet käyttökelvoton.

Catch and release - kohtaaminen

Catch and release on tehokas tapa löytää ihminen krantulle ihmiselle.

Kun näet sinua kiinnostavan ihmisen, houkuttele hänet luoksesi. Otiksi sopii paljas pinta, rahakas olemus tai täydellisyys eli sinä.

Tsekkaa saaliin mitat ja laatu. Jos eivät täytä sinun korkeita laatuvaatimuksiasi, niin päästä saalis vapauteen, vaikka se olisikin halunnut olla saaliisi. Tämä on niin hauskaa ja helppoa, sillä kaikki kelpuuttavat sinut ilomielin, mutta sinä et oikein löydä tasoistasi seuraa.

Jotkut tietämättömät saattavat luulla, että tämä menetelmä satuttaa ihmistä. Mutta he ovat luuloineensa täysin väärässä. Catch and release- kohtaaminen on täysin kivuton tapa tsekata tarjonta. Saalis ei kärsi missään vaiheessa.

Säästät kallista aikaasi, kun et käytä sitä turhiin ihmissuhteisiin. Tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Harjoittele siis ahkerasti ja kohta huomaat, että pyydystäminen ja laaduntarkastus sujuu muiden toimien ohessa. Sinun ei siis tarvitse keskeyttää esimerkiksi shoppailua tai perskarvojen trimmausta kohtaamisen ajaksi. Kaikki hoituu samalla kertaa ja aikaa jää itsestä nauttimiselle.

Kenen joukoissa seisot

Olet aina pyrkinyt siihen, että sinut hyväksytään joukkoon. Ja olet siinä onnistunut. Se on ollut yllättävän helppoa. Myötäilet muita ja pyrit olemaan mahdollisimman neutraali. Toimit ja ajattelet samoin kuin muut. Et kyseenalaista mitään. Uskot vankasti siihen, että päätäntävallassa oleva tietää mitä tekee. Ja kaikki hänen toimintansa on tarkkaan suunniteltua ja tähtää yhteiseen hyvään.

Hän on varmasti sinua viisaampi. Hänenhän on pakko olla, sillä hän on suurten linjanvetojen maestro. Katsot ihailevasti hänen itsevarmaa esiintymistään. Puheessa vilisee sulavasti sivistyssanoja. Sanoma sisältää varmaan suuren viisauden, koska et ymmärrä siitä mitään. Hän puhuu sinut uuvuksiin ja katsoo samalla sinua syvälle silmiin. Katsoo niin, ettet uskalla kääntää katsettasi. Hän sitoo sinut valtaansa. Hän on valittu ja sinä olet hänen nöyristelevä seuraajansa.

Sinun on helppo olla. Ei tarvitse pohdiskella, ei epäillä. Ei ole huolta eikä vastuuta. Hän päättää ja elää puolestasi. Sinun tarvitsee vain olla hänelle uskollinen.

Tortun vääntöä

Puhuminen on yliarvostettua. Ole hiljaa ja kuuntele. Jos et pidä kuulemastasi, niin väännä torttu.

Käsikirjoitus:

Vaahdota joko käsipelillä tai konevoimalla 4 munaa ja desi sokeria.

Siivilöi vaahtoon  samalla sekoittaen (kahta asiaa pitäisi tehdä samaan aikaan, onnistuukohan) desi vehnäjauhoja, puolidesiä perunajauhoja ja teelusikallinen (miksiköhän saanut kasteessa tuon nimen) leivinjauhetta.

Etsi uunipelti, joka on saanut lakanaksi leivinpaperin. Lättää tuotos pellille.

Uunipelti uuniin, jolla lämpöä 225. 8 minuuttia lämmössä makoilua varmaan riittää.

Huomaat, että paistettu lättänä vilkuilee sivuilleen. Se on huomannut sokeroidun leivinpaperin ja on aikeissa ottaa hatkat. Niin se vain on surullista, kuinka makea elämä houkuttaa. Aina odottaa parempi leivinpaperi jossain. Et voi vankita sitä, joten anna sen mennä.

Uudessa suhteessa lättänää sivellään seoksella, jossa on desi kermavaahtoa ja desi jotain hilloa. Sitten vielä hellä kääräisy ja se on valmista torttua.

Perse naurattaa aina

Tampereen Tuomiokirkko oli tupaten täynnä syntisiä veisaamassa. En itse ollut paikalla (vaikka suursyntinen olenkin tai ehkä juuri siksi), mutta kuulin asiasta juoruja sekä luin aamulehden sivuilta.

Kovin oli syntistä touhua, kun purppurapunertavasta perseestäkin lauleltiin. Laulukirjaan oli kuulemma kiireen takia tullut Laman versio Väliaikaisesta.

Perse sai aikaan naurunpurskahduksia. Se ei ole tietenkään mikään uusi uutinen, sillä persehän naurattaa aina. Sitä ei kerrottu oliko purskahdusten sävy arastelevan hämmentynyt nenäliinan suojissa vai rohkean rehvakas avoimen räkäisesti.

Miltei aina, kun kirkoissa laulellaan tai kuunnellaan jonkun liverrystä, niin kirkot saavat täytettä sisäänsä. Jumalanpalveluksissa on yleensä (näin kerrotaan) kourallinen ihmisiä. Pitäisikö saarnatkin tehdä kiireessä? Ehkä silloin niihin saattaisi eksyä joku kiltin kesy ruma sana. Sellainen ilontuoja. Ihmiset tulisivat jumalanpalveluksiin sankoin joukoin ja kuuntelisivat tarkasti josko tällä kertaa tulisi lipsahdus. Joskus se tulisi ja joskus taas ei. Pappikaan ei tietäisi asiasta etukäteen, sillä joku (nimestä ei tietoa, voi olla myös tietokone) tekisi saarnat. Pappi ei siis joutuisi naurun kohteeksi, vaan tuntematon sattuma. Kirkossa kävisi ihmisiä ja saarnasta ehkä tarttuisi jotain mukaan. Mitäs sanotte, huono idea, eikö niin?

Mutta yhteistä hyväntahtoista iloa se kenties lisäisi. Ja iloa me ihmispolot kaivataan näinä ankeina aikoina.

Röyhkeiden pelisäännöt

Olen niin väsynyt tämän maan pelisääntöihin. Sinun tulee olla kovaääninen, superaktiivinen ja röyhkeä, jottei oikeuksiasi poljettaisi.

Hallitus kokeili kepillä jäätä, mutta liukastui alkumetreillä. Vastustuksen pyörremyrsky sai heidät perääntymään sunnuntailisien nakertamishalusta. Ja hyvä niin.

Pakolaisia ei ole ruokatarjonta miellyttänyt. He nostivat siitä ison äläkän ja hokkus pokkus, paha ruoka vietiin pois ja tilalle tuotiin sellaista ruokaa, jota he ovat (leirillä) tottuneet syömään.

Samaan aikaan uutisoidaan siitä, että vanhusten ateriapalvelun tarjontaa supistetaan. Mutta vanhukset ovat hiljaa, eivät osoita mieltään. Tapahtuuko silti sama hokkus pokkus, kuin edellä?

Herää kysymys , miten käy ihmisten, jotka eivät jaksa/uskalla/ osaa pitää puoliaan. Ovatko he helppo säästökohde? Kohdistuuko jatkossa kaikki leikkaus/lopetus/säästö toimenpiteet heihin?

Olipa typerä kysymys. Miksi yrittää viedä vahvoilta, kun se on niin epämiellyttävää. Silloin leviää myös ikävää Suomi-kuvaa maailmalle. Viedään kaikki heikoilta, ne ei kykene pistämään vastaan, eikä sana siitä leviä. Näytetään hyvältä ulospäin, vaikka sisältä ollaan mädäntyneitä.

Feikkuriako täällä tarvitaan

Toosa toimittaa asunnossa lähinnä pölynkerääjän virkaa. Hämikset tykkäävät myös seittailla sen päällä. Välillä lapioin toosan esiin kerrostumien alta ja yllätyn aina iloisesti sen tarjonnasta:

Deittejä ja Dieettejä

Monipuoliseksi tarjonnan tekee ihmisten käsitys itsestään:

ollaan yltiötyytyväisiä tai tyytymättömiä

Lopputulos toisessa ohjelmassa pysyy samana:

ruusunpunaisten linssien läpi edelleen itseään katsotaan

ja toisessa ohjelmassa saadaan linssit puhtaiksi.

Itse koin ohjelmien aikana herätyksen. En uskonnollista vaan ammatillisen.

Nyt jos koskaan on alanvaihdon aika!

Minusta tulee feikkuri, joka työskentelee peilikaupassa.

Leima otsaan

Ihminen tapaa ihmisen. Syntyy voimakas tunnelataus, joka purkautuu epätyydyttävästi. Ihminen kokee ahaa- elämyksen: Ne on kaikki samanlaisia. Kokemus yhdestä yksilöstä leimaa koko ryhmän ja kansan. Valitettavasti tämä ihminen on saanut kasteessa vähän älyä, mutta hyvät supliikkitaidot. Ihminen kertoo asiasta kaikille, jotka ovat kuulolla. Häntä uskotaan. Ennakkoluulo on syntynyt.

Muutama yleinen stereotypia:

Lihavat: leppoisia
Vaaleahiuksiset: tyhmiä
Tummahiuksiset: tulisia
Punahiuksiset: noitia
Hämäläiset: jurottavan hitaita
Savolaiset: kieron lupsakoita
Lappalaiset: huonohampaisia juoppoja
Venäläiset materialistisia pikkudiivoja
Pakolaiset: raiskaavia varkaita
Suomalaiset: sisäänpäin kääntyneitä tuppisuita

Näitähän riittäisi loputtomasti. Ja nämä esimerkit ovat sieltä kilteimmästä päästä.

On niin helppoa ja turvallista iskeä leima ihmisen otsaan. Ennakkokäsityksen muuttaminen on niin pelottavaa. Entä jos oma käsitys on erilainen kuin valtaosan ihmisistä. Apua, jäisikö sitä ihan yksin. Itse olen mieluummin sitten yksin, kuin yhdessä leimasimet kädessä.

Kusipäätesti

Olet kenties huomannut, että keskuuteemme on tullut ryhmä, jonka jäsenmäärä kasvaa nopeasti: KUSIPÄÄT. Heitä on kyllä ollut ennekin, mutta nyt he ovat upeasti ryhmittyneet.

Vilkuilet kenties heitä aran kiinnostuneena. Haluaisit liittyä heihin, mutta et tiedä täytätkö ryhmän korkeita kriteereitä. Mutta ei hätää, sillä nyt markkinoille on tullut KUSIPÄÄTESTI.
Tee siis testi ja selvitä pääsetkö haluttuun ryhmään mukaan. Jos haluat varmistella testissä pärjäämistä, kannattaa hengailla mahdollisimman lähellä noita ihanneihmisiä. Sillä totuushan on, että joukossa kusipäisyys tiivistyy.

Eikä tässä vielä kaikki. Ryhmän jäsenet ovat voittaneet matkapalkinnon paikkaan, jonne ei aurinko paista. Toimi siis nopeasti, jotta pääset matkalle mukaan.

Anteeksi, tulitte pahaan saumaan

Pari viikkoa sitten osa kansasta ilmaisi mieltään palkkaleikkausten takia. Hallitus puhui talkoista, koska luuli, että sitä kieltä työläiset ymmärtävät. Eivätkä kehtaa kieltäytyä. Mutta kehtasivat ne penteleet.

Mielenilmaus tuli ja meni. Mediassa ns. asiantuntijat olivat todella mielissään, kun kansa uskalsi pullikoida vastaan: "Hyvä, kun saivat ilmaista kantansa. Kokoontua yhteisen asian takia. Päästellä vähän paineita. Liiat höyryt pihalle". Ja muuta lässytystä (samalla kansa sai isällisiä päähäntaputuksia).

Hallitus jatkoi jyrinäänsä: Suomi on rahaton. Hukumme velkaan. Kaikkien tulee osallistua. Leikkauksia on tehtävä. Koulutuksesta on saatava säästöjä. Lapset ja nuoret maksavat nyt, jottei sitten tarvitse velkataakasta kärsiä aikuisena. Kyllä sitä vähän voi kärsiä aikuisten rahasössimisten takia. Säästöä, leikkauksia ja alennuksia. Tähän kaikkien tulee osallistua riemumielin yhteisen Suomemme hyväksi.

Ja tähän saumaan tulitte te, pakolaiset. En tiedä, olisiko vastaanotto ollut toisenlainen, jos olisitte tulleet toiseen ajankohtaan, toivottavasti. Sillä en halua uskoa, että olemme näin silmittömän vihainen kansa.

Vihatalkoot

Hallitus motivoi kansalaisia innostumaan talkootöistä. Pieni ryhmä innostui asiasta valtavasti. Eräskin intoutui oikein askartelemaan paskartelemaan itselleen talkooasun. Tötterönaamari on varmasti vaatinut oikein paneutumista asiaan. Kuinkahan monta kertaa piti harjoitella vai onnistuiko ensiyrittämällä?
Onko tämä talkooväki sitä mieltä, että vihalla asiat ratkaistaan? No siltähän se vaikuttaa. Onko se toimintamalli kaikessa heidän elämässään? Ja mukavan tyytyväistä elämää on eletty, vai? Myös läheisten mielestä?
Luodaan uhkakuvia käyttämällä aseena vihaa ja pelkoa.
Opetetaan lapsille, että näin meillä pattitilanteet hoidetaan.
Tuntematon uhka tulee ja vie mennessään. Onhan tätä rakentavaa huippukasvatusta käytetty ennenkin. Ei siis mitään uutta auringon alla. Ennen peloteltiin lapsia sillä, että jos et ole kunnolla, niin mustalaiset tulevat ja vievät sinut karvalaukussaan. Kohta varmaan pelotellaan lapsia sillä, että pakolaiset imaisevat heidät älypuhelimiinsa.

Kuolemanpelko

Aika ajoin kuolemanpelko tulee luokseni kylään. Se tulee kutsumatta, ilman ennakkovaroitusta. Kuin pyörremyrsky se kieputtaa minua muutaman minuutin ajan. Täytyn tuona aikana pelottavan voimakkaalla ahdistuksen ja surun tunteella. Elämä jäi kesken. Olisin halunnut vielä kokea sitä ja tuota. En ole vielä valmis lähtemään. Mihin tässä edes lähdetään?

"Hei, ostin kyllä meno-paluulipun", yritän inistä. Mutta kuolema on ehdoton. Ei mahdollisuutta palata koskaan. Tämä oli nyt tässä. Ei varaa neuvotella. Lipunmyynti on suljettu lopullisesti.

Kuolema ei ole minulle vieras tuttavuus, vaikka en sinunkauppoja sen kanssa ole halunnut tehdä. Olen kohdannut kuolemaa sekä työ- että siviilielämän kautta. Tuntematon mörkö se ei siis minulle ole.

Onko tämä elämältä kovemman tason motivointia tai rankempaa huumoria, jotta tajuaisin elää hetkessä? Koska joka hetki saattaa olla viimeinen.

Mitä tuntevat ihmiset, jotka elävät sodan keskellä? Kuolema kylvää ja niittää kuin tehomaataloudessa. Kuolema kököttää valmiudessa olkapäällä kokoajan. Miettivätkö he sitä, että jotain olisi vielä pitänyt kokea? Oliko elämä tässä? Vai ovatko ajatukset selviytymisessä hetkestä toiseen? Muille ajatuksille ja tuntemuksille on aikansa silloin, kun elämä ei ole pelkkää yritystä pysytellä hengissä. Toivottavasti se aika vielä tulee.

Tiedän, en ole katu-uskottava pelkoni kanssa. Saan ehkä osakseni säälinsekaista hymähtelyä. Mutta silti, minä olen vain pieni ihminen, jolla on oikeus pelkoonsa. Sitä ei varmaan kukaan kadehdi minulta.

Mielenilmaus

Perjantaina Suomi pysähtyy osittain poliittisen mielenilmauksen vuoksi. Koska kyse ei ole lakosta, ei ole mitään konkreettista tavoitetta. Ilmaistaan vain, että ei tykätä hallituksen päätöksistä. Haluttaisiin, että säästötoimenpiteet koskisivat jokaista tasapuolisesti. Mutta miten, siitä ei ole ollut puhetta. Ilmaistaan siis vain mieltä.  Harmi, kun facebookin ei tykkää - toiminto ole vielä käytössä. Se olisi varmaan ajanut saman asian kuin mielenilmaus.

Somessa ovat hoitajat kertoneet raskaasta työstään. Sitä on ilmeisesti jaksettu tehdä vain sunnuntai- ja pyhäkorvausten takia. Tällaisen kuvan monesta kirjoituksesta on saanut. Nyt jos lisiä alennetaan, jaksaminen loppuu. Eikö tarve olisi oikealle henkilöstömitoitukselle? Olisi varmaan, mutta se on toive, joka tuskin toteutuu. Myönnetään, että hallituksen toimet antavat kylläkin sen kuvan, ettei heidän työtään arvosteta. Sama koskee myös myyjiä. Suuri osa heistä joutuu tekemään osa-aikatyötä. Raskasta on heilläkin: helvetilliset kassajonot ja pahasuiset asiakkaat.

Lähtökohtaisesti monien naisvaltaisten töiden palkka on taskurahaa verrattuna muiden alojen palkkoihin. Mistä moinen johtuu? Huonoista ammattiliitoistako?

Perjantain mielenilmaus on sitä kun mennään soitellen sotaan. Siihen eivät voi edes osallistua he, joita säästötoimenpiteet eniten koskisivat. Tai kyllähän he voivat osallistua, jos perjantai sattuu olemaan vapaapäivä.

Houkutus

Verenpunainen värisi varjoisassa lehdossa.
Sinut huomaa jo kaukaa.
Houkuttelet minua luoksesi, mutta en ole rohkea.
Hyvä niin, sillä muut ovat jo maan povessa.
Minä epäröivä viisas.

Tasajako: minulle sinulle itselleni

Mielestäni tämä keskustelu sunnuntailisistä ym. on saanut surullisen farssin sävyjä. Aikuiset ihmiset hiekkalaatikolla mätkivat toisiaan lapioilla päähän. Miksi noi (duunarit) saisivat, mutta me (yrittäjät) ei olla saatu koskaan? Meitä ei kukaan arvosta. Kilpaillaan siitä, että kuka tekee arvokkainta työtä kuset housuissa (ei ehdi edes vessaan), nestehukassa ja nälissään (ei ruokataukoja).
Jos yritys menestyy, jakaako yrittäjä voitoistaan alaisilleen, vai pitääkö visusti itsellään, koska hänhän on kaiken vastuun ja riskin ottanut. Onko hän silloin katkera, kun ei ole saanut sairastaa rauhassa eikä sunnuntailisiä?
Onko mietitty miten käy ostovoiman, kun pienituloisten tilipussi pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä?
Miten tämä keskustelu vaikuttaa siltä, että yrittäjät ja palkansaajat ovat lapsia ja hallituksen jäsenet heidän vanhempiaan. Nämä vanhemmat ovat sitä mieltä, että aikuinen päättää kaikesta, lapset eivät saa näkyä eikä kuulua. Lapset yrittävät saada heiltä epätoivoisesti huomiota tappelemalla keskenään. Vanhemmat katsovat heitä ylhäältä ja kehoittavat olemaan kiitollisia siitä, että emme sentään ole pakolaisia, vaan asumme maassa, joka voi vastaanottaa pakolaisia. Miksette siis tyydy niihin päätöksiin mitä me olemme tehneet teidän ja maamme pelastamisen hyväksi. Hyi teitä, menkää nurkkaan häpeämään.

Uniikki hetki

Tämä on ainutlaatuinen hetki. Sinun hetkesi. Ei piraattia vaan aitoa uniikkia. Ajattele, kukaan muu ihminen maailmassa ei ole kokenut tätä samaa hetkeä. Ei niin kuin sinä. He eivät voi tietää miten koet itsessäsi tämän hetken. Ei sitä mitä näet, ajattelet tai tunnet. Sinä olet oman elämäsi asiantuntija. Tämä hetki on sinun!

Valittuliiga ei valioliiga

Meidän valitut ovat tehneet vaikeita päätöksiä. He ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen, valutelleet sydänvertaan ja miettineet toimenpiteitä, joilla Suomi saataisiin uljaaseen nousuun, kuin feenikslintu. Mietintä oli ankaraa ja tuntui miltei työnteolta. Heidän sumuisissa (mutta ah niin viisaissa) päissään (eivät siis olleet päissään, vai olivatko) pyöri kysymys: Miten voi tehdä säästötoimenpiteitä, jos ei millään pysty omaa elintasoaan laskemaan? Ratkaisua ei tuntunut löytyvän, kunnes jollain heistä jaloista ihmisistä välähti: "Ei meidän valittujen tarvitse osallistua säästötalkoisiin. Onhan meillä noita köyhiä ihmisiä, he ovat tottuneita talkoisiin. Vanha sanonta toimii varmasti käytännössäkin: Köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan."

Omasta mielestään tämä valittuliiga luulee pelaavansa valioliigassa, minun mielestäni he ovat pelikiellossa.

Lisää massia

Harva ihminen on tyytyväinen ansiotasoonsa. Vaikka tienaisi kohtuullisen hyvin, niin väitetään, että rahat ei riitä mihinkään. Silti näillä ihmisillä on kauniit kodit, auto (vähintään 1), jääkaappi täynnä ravintoa, juomakelpoista vettä, lämmintä vettä, ilmastoon sopivat vaatteet jne. He käyvät ravintoloissa syömässä ja juomassa. Harrastavat monipuolisesti. Vähintään kerran vuodessa he käyvät lomailemassa ulkomailla. Sairastuessaan heidän on mahdollista saada edullista hoitoa. Listaa voisi jatkaa pitkään.
Mutta silti he eivät ole tyytyväisiä ansiotasoonsa. Lisää pitäisi saada, koska he ovat tyytymättömiä elämäänsä. Surumielisyys heidän kasvoilleen kajastuu.
He ovat ilmeisen  oikeassa, heillä ei ole riittävästi rahaa. Sillä rahahan tekee onnelliseksi, mikäli uskomme Britannian tilastoviranomaisia. Ja kyllähän me viranomaisia uskomme.

Osta aikaa

Onko sinulla aina kiire? Tuntuuko siltä, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja? Aika on kortilla, mutta korttisi on hukassa? Kiiruhdat salamavauhdilla ja yrität tavoittaa, (niin mitä tavoittelet? Onnea? Tyytyväisyyttä? Elämää?) mutta aina aika loppuu kesken.

Mutta nyt tilanne muuttuu. Olemme saaneet ostettua erän aikaa ja myymme sitä vain harvoille ja valituille. SINÄ ole yksi valituista! Tartu siis tilaisuuteesi ohittaa kiire ja saavuttaa tavoitteesi!

ERIKOISTARJOUS: Vain sadalla eurolla (100 €) saat minuutin ( 1 min.) lisäaikaa.  HUOM! aikaa on vain rajoitetusti, joten toimi siis nopeasti! Paljonko laitetaan tulemaan? Enää ei elämä pääse sinua karkuun!

Omaa aikaa

Vanhemmat (ihmiset joilla on lapsia) kaipaavat omaa aikaa. Mitä se oma aika oikein on? Voiko silloin tehdä mitä vain (ainakin melkein, varmaan laillista pitää olla tai sitten ei jos haluaa vankilaan, jossa oma aika saakin ihan uuden määritelmän) ilman kiusallisia häiriötekijöitä.

Lapset saattavat olla liki 10 tuntia päivästä päivähoidossa. Mitäköhän aikaa he kaipaavat tuolloin ja sen jälkeen? Omaa aikaako, ilman että vanhemmat olisivat häiritsemässä heidän rentoutumistaan rankan päivän jälkeen.

Lapseton (ei halua tai ei voi saada lapsia) ihminen ei joudu odottamaan omaa aikaa. Onko hän silti onnellinen ajastaan vai haluaisiko, että se olisi vähän kortilla. Siksi voi keksiä kiireen viemään omaa aikaa. Ja sitten voi käyttää aikaansa odottamalla omaa aikaa.

Ihminen on omituinen otus. Aina kaipaamassa sitä mitä ei ole.

Elämää putkessa

 Elämä on persiistä, etkö sä nää. Ontossa putkessa ompi mun pää. Sieltä mä putkinäköisesti maailmaa tiiraan ja ihmettelen miks mulla viiraa.

 Putkesta pois tulla vois, jos vain tilanne toinen ois. Muuttuuko tilanne tai minä koskaan. Hukunko lopulta pelkuruuden roskaan.

Hilma valvoo sua

Hilma (nimi muutettu) seisoo nurkan takana ja katsoo sua silmiin: Oot sä ollut tuhma tänään, et sä pääse pilviin.

Asiattomat älköön vaivautuko

Boheemieläjien suosituin elämänohje: Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat.

Hei siis sinä, jolla on kanailuvaihde päällä tai jolla ei ole mitään asiaa. Katso merkkiä ja kelloa. Oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Jos olet väärässä paikassa väärään aikaan, mikä neuvoksi.

Yritä vaihtaa paikkaa. Jos paikan vaihtaminen ei yrittämällä onnistu, sinun tulee muuttaa toimintaasi. Lopeta siis oleskelu ja tee jotain, mutta ei kanahommia. Ja hanki itsellesi elämä...eikun asiaa.

Metsästä kuuluu huhuilua

Elän aikoja jolloin kiertelen ja kaartelen luonnossa. Suuni on sinipunainen (ei sydänoireista). Katseeni on kiiluva ja harhaileva. Käteni noudattaa sinipunaista linjaa ja varjelee samalla tiukassa syleilyssä astiaa.

Ulkopuolisen silmin toimintani näyttää oudolta (kiltisti ilmaistuna) haahuilulta ja paikallaan kökkimiseltä. Sitä se varmaan onkin, mutta samalla superfoodit löytävät tiensä ohjatusti astiaan ja suuhun.

Minulla on vaikeuksia keskeyttää tai lopettaa toimintaani, sillä marjat huhuilevat kutsuvasti: "Meitä on täällä paljon. Tule ja kerää talteen". En malttanut edes ottaa kuvia mustikoista ja vadelmista, sillä miksi kuvata kun voi kerätä.

Mitä sanoit? Ei voi olla totta. Eivätkö muut kuule marjojen huhuilua? Siksikö marjoja on niin paljon? Sillä minähän en mitään harhoja kuule, vai kuulenko...No mitä väliä. Tule sinäkin rohkeasti metsään. Ei täällä tule oudoksi. Minä olin jo tällainen ennen metsän kutsua.

Luonto on nyt täynnä ilmaista superfoodia!

                                          Mörön ruokaa

Maisema muuttuu puolestasi

Katsomme toisiamme, maisema ja minä. Yleensä olemme hyvät ystävät, tänään vähän väsyneitä toisiimme.
Tai minä ilmaisen kyllästymiseni ja sanon katsoneeni sinut puhki.
Sinun pitäisi muuttua, mutta minä haluan olla sama vanha paskiainen.
Vaihda maisemaa, sanot sinä (ehkä loukkaantuneena) ja samaa virttä veisaavat nuo muut, jotka ovat luotuja kulkemaan.
Onko lähteminen joku ratkaisu?, huokaisen minä väsyneenä.
Miksi minä lähtisin ja sinä jäisit?
Sinä huomaat, että alahuuleni vapisee jo hieman. En ole edes lähtenyt ja jo nyt on ikävä.
Miten mielipuolista.
Odota hetki, katso taivaalle edes kaksi minuuttia, sanot sinä vahva ystäväni.
Maisema auttaa minua huomaamaan, että mikään ei ole pysyvää, muutosta tapahtuu koko ajan. Halusit sitä tai et.
Sinun ei tarvitse liikkua, maisema vaihtuu, sinun tarvitsee vain todella katsoa.
Avaa silmäsi ja katso!