sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Suklaapannaria


Nälättää ja samalla tekisi mieli syödä vain suklaata. Sateinen ilma on apeuttanut mielen (näin ainakin uskottelen itselleni). Ilman syyksihän on hyvä laittaa erinäisiä asioita. Jos ei viitsi mennä lenkille, niin se on ilman syytä. Ei sateessa viitsi juosta, mutta jos aurinko paistaisi, rynnisin pitkin lenkkipolkuja. Joopa joo. Vaikka totuushan on, että sateessa lenkkeily parantaa fyysistä- ja henkistä kuntoa. Jotenkin  sade puhdistaa sekä ulkoisesti että sisäisesti ylimääräiset karstat pois.

Jospa siis tekisin suklaapannarin, mutta hölkyttelisin puolisen tuntia (sen ajan, kun pannari valmistuu). Annan itselleni luvan syödä sievän pienen palan pannaria iltapalaksi. Liikunta yhdistettynä tummaan suklaaseen, apeudesta ei ole enää tietoakaan.

Aineet: Litra maitoa, 100g tummaa suklaata sulatettuna, 3 munaa, 6 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta ja 2 rkl rypsiöljyä. Nämä sekoittelet, lättäät uunipellille ja pelti 225 lukeman saavuttamaan uuniin. Puolisen tuntia lenkkeilyä. Pelti pois uunista. Leikkaa itsellesi sopiva pala. Voit koristella palan vaikka tuoreella mintulla. Tai olla koristelematta. Ihan sama, eihän se mulle kuulu, mitä sinä pannarillesi teet. Toivon vaan, että nautit mieli hyvänä. Joskus voi itseään piristää sokerilla, kunhan tiedostaa, että koneisto ei tykkää käyttää polttoaineena sokeria. Pienet karstat se kestää silloin tällöin. Sovitaan, että nyt on se sillointällöin - hetki.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti