keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Feikkuriako täällä tarvitaan

Toosa toimittaa asunnossa lähinnä pölynkerääjän virkaa. Hämikset tykkäävät myös seittailla sen päällä. Välillä lapioin toosan esiin kerrostumien alta ja yllätyn aina iloisesti sen tarjonnasta:

Deittejä ja Dieettejä

Monipuoliseksi tarjonnan tekee ihmisten käsitys itsestään:

ollaan yltiötyytyväisiä tai tyytymättömiä

Lopputulos toisessa ohjelmassa pysyy samana:

ruusunpunaisten linssien läpi edelleen itseään katsotaan

ja toisessa ohjelmassa saadaan linssit puhtaiksi.

Itse koin ohjelmien aikana herätyksen. En uskonnollista vaan ammatillisen.

Nyt jos koskaan on alanvaihdon aika!

Minusta tulee feikkuri, joka työskentelee peilikaupassa.








tiistai 29. syyskuuta 2015

Leima otsaan

Ihminen tapaa ihmisen. Syntyy voimakas tunnelataus, joka purkautuu epätyydyttävästi. Ihminen kokee ahaa- elämyksen: Ne on kaikki samanlaisia. Kokemus yhdestä yksilöstä leimaa koko ryhmän ja kansan. Valitettavasti tämä ihminen on saanut kasteessa vähän älyä, mutta hyvät supliikkitaidot. Ihminen kertoo asiasta kaikille, jotka ovat kuulolla. Häntä uskotaan. Ennakkoluulo on syntynyt.

Muutama yleinen stereotypia:

Lihavat: leppoisia
Vaaleahiuksiset: tyhmiä
Tummahiuksiset: tulisia
Punahiuksiset: noitia
Hämäläiset: jurottavan hitaita
Savolaiset: kieron lupsakoita
Lappalaiset: huonohampaisia juoppoja
Venäläiset materialistisia pikkudiivoja
Pakolaiset: raiskaavia varkaita
Suomalaiset: sisäänpäin kääntyneitä tuppisuita

Näitähän riittäisi loputtomasti. Ja nämä esimerkit ovat sieltä kilteimmästä päästä.

On niin helppoa ja turvallista iskeä leima ihmisen otsaan. Ennakkokäsityksen muuttaminen on niin pelottavaa. Entä jos oma käsitys on erilainen kuin valtaosan ihmisistä. Apua, jäisikö sitä ihan yksin. Itse olen mieluummin sitten yksin, kuin yhdessä leimasimet kädessä.





maanantai 28. syyskuuta 2015

Kusipäätesti

Olet kenties huomannut, että keskuuteemme on tullut ryhmä, jonka jäsenmäärä kasvaa nopeasti: KUSIPÄÄT. Heitä on kyllä ollut ennekin, mutta nyt he ovat upeasti ryhmittyneet.

Vilkuilet kenties heitä aran kiinnostuneena. Haluaisit liittyä heihin, mutta et tiedä täytätkö ryhmän korkeita kriteereitä. Mutta ei hätää, sillä nyt markkinoille on tullut KUSIPÄÄTESTI.
Tee siis testi ja selvitä pääsetkö haluttuun ryhmään mukaan. Jos haluat varmistella testissä pärjäämistä, kannattaa hengailla mahdollisimman lähellä noita ihanneihmisiä. Sillä totuushan on, että joukossa kusipäisyys tiivistyy.

Eikä tässä vielä kaikki. Ryhmän jäsenet ovat voittaneet matkapalkinnon paikkaan, jonne ei aurinko paista. Toimi siis nopeasti, jotta pääset matkalle mukaan.




sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Anteeksi, tulitte pahaan saumaan

Pari viikkoa sitten osa kansasta ilmaisi mieltään palkkaleikkausten takia. Hallitus puhui talkoista, koska luuli, että sitä kieltä työläiset ymmärtävät. Eivätkä kehtaa kieltäytyä. Mutta kehtasivat ne penteleet.

Mielenilmaus tuli ja meni. Mediassa ns. asiantuntijat olivat todella mielissään, kun kansa uskalsi pullikoida vastaan: "Hyvä, kun saivat ilmaista kantansa. Kokoontua yhteisen asian takia. Päästellä vähän paineita. Liiat höyryt pihalle". Ja muuta lässytystä (samalla kansa sai isällisiä päähäntaputuksia).

Hallitus jatkoi jyrinäänsä: Suomi on rahaton. Hukumme velkaan. Kaikkien tulee osallistua. Leikkauksia on tehtävä. Koulutuksesta on saatava säästöjä. Lapset ja nuoret maksavat nyt, jottei sitten tarvitse velkataakasta kärsiä aikuisena. Kyllä sitä vähän voi kärsiä aikuisten rahasössimisten takia. Säästöä, leikkauksia ja alennuksia. Tähän kaikkien tulee osallistua riemumielin yhteisen Suomemme hyväksi.

Ja tähän saumaan tulitte te, pakolaiset. En tiedä, olisiko vastaanotto ollut toisenlainen, jos olisitte tulleet toiseen ajankohtaan, toivottavasti. Sillä en halua uskoa, että olemme näin silmittömän vihainen kansa.



lauantai 26. syyskuuta 2015

Vihatalkoot

Hallitus motivoi kansalaisia innostumaan talkootöistä. Pieni ryhmä innostui asiasta valtavasti. Eräskin intoutui oikein askartelemaan paskartelemaan itselleen talkooasun. Tötterönaamari on varmasti vaatinut oikein paneutumista asiaan. Kuinkahan monta kertaa piti harjoitella vai onnistuiko ensiyrittämällä?
Onko tämä talkooväki sitä mieltä, että vihalla asiat ratkaistaan? No siltähän se vaikuttaa. Onko se toimintamalli kaikessa heidän elämässään? Ja mukavan tyytyväistä elämää on eletty, vai? Myös läheisten mielestä?
Luodaan uhkakuvia käyttämällä aseena vihaa ja pelkoa.
Opetetaan lapsille, että näin meillä pattitilanteet hoidetaan.
Tuntematon uhka tulee ja vie mennessään. Onhan tätä rakentavaa huippukasvatusta käytetty ennenkin. Ei siis mitään uutta auringon alla. Ennen peloteltiin lapsia sillä, että jos et ole kunnolla, niin mustalaiset tulevat ja vievät sinut karvalaukussaan. Kohta varmaan pelotellaan lapsia sillä, että pakolaiset imaisevat heidät älypuhelimiinsa.


torstai 24. syyskuuta 2015

Kuolemanpelko

Aika ajoin kuolemanpelko tulee luokseni kylään. Se tulee kutsumatta, ilman ennakkovaroitusta. Kuin pyörremyrsky se kieputtaa minua muutaman minuutin ajan. Täytyn tuona aikana pelottavan voimakkaalla ahdistuksen ja surun tunteella. Elämä jäi kesken. Olisin halunnut vielä kokea sitä ja tuota. En ole vielä valmis lähtemään. Mihin tässä edes lähdetään?

"Hei, ostin kyllä meno-paluulipun", yritän inistä. Mutta kuolema on ehdoton. Ei mahdollisuutta palata koskaan. Tämä oli nyt tässä. Ei varaa neuvotella. Lipunmyynti on suljettu lopullisesti.

Kuolema ei ole minulle vieras tuttavuus, vaikka en sinunkauppoja sen kanssa ole halunnut tehdä. Olen kohdannut kuolemaa sekä työ- että siviilielämän kautta. Tuntematon mörkö se ei siis minulle ole.

Onko tämä elämältä kovemman tason motivointia tai rankempaa huumoria, jotta tajuaisin elää hetkessä? Koska joka hetki saattaa olla viimeinen.

Mitä tuntevat ihmiset, jotka elävät sodan keskellä? Kuolema kylvää ja niittää kuin tehomaataloudessa. Kuolema kököttää valmiudessa olkapäällä kokoajan. Miettivätkö he sitä, että jotain olisi vielä pitänyt kokea? Oliko elämä tässä? Vai ovatko ajatukset selviytymisessä hetkestä toiseen? Muille ajatuksille ja tuntemuksille on aikansa silloin, kun elämä ei ole pelkkää yritystä pysytellä hengissä. Toivottavasti se aika vielä tulee.

Tiedän, en ole katu-uskottava pelkoni kanssa. Saan ehkä osakseni säälinsekaista hymähtelyä. Mutta silti, minä olen vain pieni ihminen, jolla on oikeus pelkoonsa. Sitä ei varmaan kukaan kadehdi minulta.



keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Mielenilmaus

Perjantaina Suomi pysähtyy osittain poliittisen mielenilmauksen vuoksi. Koska kyse ei ole lakosta, ei ole mitään konkreettista tavoitetta. Ilmaistaan vain, että ei tykätä hallituksen päätöksistä. Haluttaisiin, että säästötoimenpiteet koskisivat jokaista tasapuolisesti. Mutta miten, siitä ei ole ollut puhetta. Ilmaistaan siis vain mieltä.  Harmi, kun facebookin ei tykkää - toiminto ole vielä käytössä. Se olisi varmaan ajanut saman asian kuin mielenilmaus.

Somessa ovat hoitajat kertoneet raskaasta työstään. Sitä on ilmeisesti jaksettu tehdä vain sunnuntai- ja pyhäkorvausten takia. Tällaisen kuvan monesta kirjoituksesta on saanut. Nyt jos lisiä alennetaan, jaksaminen loppuu. Eikö tarve olisi oikealle henkilöstömitoitukselle? Olisi varmaan, mutta se on toive, joka tuskin toteutuu. Myönnetään, että hallituksen toimet antavat kylläkin sen kuvan, ettei heidän työtään arvosteta. Sama koskee myös myyjiä. Suuri osa heistä joutuu tekemään osa-aikatyötä. Raskasta on heilläkin: helvetilliset kassajonot ja pahasuiset asiakkaat.

Lähtökohtaisesti monien naisvaltaisten töiden palkka on taskurahaa verrattuna muiden alojen palkkoihin. Mistä moinen johtuu? Huonoista ammattiliitoistako?

Perjantain mielenilmaus on sitä kun mennään soitellen sotaan. Siihen eivät voi edes osallistua he, joita säästötoimenpiteet eniten koskisivat. Tai kyllähän he voivat osallistua, jos perjantai sattuu olemaan vapaapäivä.



tiistai 15. syyskuuta 2015

Houkutus







Verenpunainen värisi varjoisassa lehdossa.
Sinut huomaa jo kaukaa.
Houkuttelet minua luoksesi, mutta en ole rohkea.
Hyvä niin, sillä muut ovat jo maan povessa.
Minä epäröivä viisas.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Tasajako: minulle sinulle itselleni

Mielestäni tämä keskustelu sunnuntailisistä ym. on saanut surullisen farssin sävyjä. Aikuiset ihmiset hiekkalaatikolla mätkivat toisiaan lapioilla päähän. Miksi noi (duunarit) saisivat, mutta me (yrittäjät) ei olla saatu koskaan? Meitä ei kukaan arvosta. Kilpaillaan siitä, että kuka tekee arvokkainta työtä kuset housuissa (ei ehdi edes vessaan), nestehukassa ja nälissään (ei ruokataukoja).
Jos yritys menestyy, jakaako yrittäjä voitoistaan alaisilleen, vai pitääkö visusti itsellään, koska hänhän on kaiken vastuun ja riskin ottanut. Onko hän silloin katkera, kun ei ole saanut sairastaa rauhassa eikä sunnuntailisiä?
Onko mietitty miten käy ostovoiman, kun pienituloisten tilipussi pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä?
Miten tämä keskustelu vaikuttaa siltä, että yrittäjät ja palkansaajat ovat lapsia ja hallituksen jäsenet heidän vanhempiaan. Nämä vanhemmat ovat sitä mieltä, että aikuinen päättää kaikesta, lapset eivät saa näkyä eikä kuulua. Lapset yrittävät saada heiltä epätoivoisesti huomiota tappelemalla keskenään. Vanhemmat katsovat heitä ylhäältä ja kehoittavat olemaan kiitollisia siitä, että emme sentään ole pakolaisia, vaan asumme maassa, joka voi vastaanottaa pakolaisia. Miksette siis tyydy niihin päätöksiin mitä me olemme tehneet teidän ja maamme pelastamisen hyväksi. Hyi teitä, menkää nurkkaan häpeämään.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Uniikki hetki



Tämä on ainutlaatuinen hetki. Sinun hetkesi. Ei piraattia vaan aitoa uniikkia. Ajattele, kukaan muu ihminen maailmassa ei ole kokenut tätä samaa hetkeä. Ei niin kuin sinä. He eivät voi tietää miten koet itsessäsi tämän hetken. Ei sitä mitä näet, ajattelet tai tunnet. Sinä olet oman elämäsi asiantuntija. Tämä hetki on sinun!

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Valittuliiga ei valioliiga

Meidän valitut ovat tehneet vaikeita päätöksiä. He ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen, valutelleet sydänvertaan ja miettineet toimenpiteitä, joilla Suomi saataisiin uljaaseen nousuun, kuin feenikslintu. Mietintä oli ankaraa ja tuntui miltei työnteolta. Heidän sumuisissa (mutta ah niin viisaissa) päissään (eivät siis olleet päissään, vai olivatko) pyöri kysymys: Miten voi tehdä säästötoimenpiteitä, jos ei millään pysty omaa elintasoaan laskemaan? Ratkaisua ei tuntunut löytyvän, kunnes jollain heistä jaloista ihmisistä välähti: "Ei meidän valittujen tarvitse osallistua säästötalkoisiin. Onhan meillä noita köyhiä ihmisiä, he ovat tottuneita talkoisiin. Vanha sanonta toimii varmasti käytännössäkin: Köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan."

Omasta mielestään tämä valittuliiga luulee pelaavansa valioliigassa, minun mielestäni he ovat pelikiellossa.


maanantai 7. syyskuuta 2015

Lisää massia

Harva ihminen on tyytyväinen ansiotasoonsa. Vaikka tienaisi kohtuullisen hyvin, niin väitetään, että rahat ei riitä mihinkään. Silti näillä ihmisillä on kauniit kodit, auto (vähintään 1), jääkaappi täynnä ravintoa, juomakelpoista vettä, lämmintä vettä, ilmastoon sopivat vaatteet jne. He käyvät ravintoloissa syömässä ja juomassa. Harrastavat monipuolisesti. Vähintään kerran vuodessa he käyvät lomailemassa ulkomailla. Sairastuessaan heidän on mahdollista saada edullista hoitoa. Listaa voisi jatkaa pitkään.
Mutta silti he eivät ole tyytyväisiä ansiotasoonsa. Lisää pitäisi saada, koska he ovat tyytymättömiä elämäänsä. Surumielisyys heidän kasvoilleen kajastuu.
He ovat ilmeisen  oikeassa, heillä ei ole riittävästi rahaa. Sillä rahahan tekee onnelliseksi, mikäli uskomme Britannian tilastoviranomaisia. Ja kyllähän me viranomaisia uskomme.





torstai 3. syyskuuta 2015

Osta aikaa



Onko sinulla aina kiire? Tuntuuko siltä, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja? Aika on kortilla, mutta korttisi on hukassa? Kiiruhdat salamavauhdilla ja yrität tavoittaa, (niin mitä tavoittelet? Onnea? Tyytyväisyyttä? Elämää?) mutta aina aika loppuu kesken.

Mutta nyt tilanne muuttuu. Olemme saaneet ostettua erän aikaa ja myymme sitä vain harvoille ja valituille. SINÄ ole yksi valituista! Tartu siis tilaisuuteesi ohittaa kiire ja saavuttaa tavoitteesi!

ERIKOISTARJOUS: Vain sadalla eurolla (100 €) saat minuutin ( 1 min.) lisäaikaa.  HUOM! aikaa on vain rajoitetusti, joten toimi siis nopeasti! Paljonko laitetaan tulemaan? Enää ei elämä pääse sinua karkuun!

tiistai 1. syyskuuta 2015

Omaa aikaa



Vanhemmat (ihmiset joilla on lapsia) kaipaavat omaa aikaa. Mitä se oma aika oikein on? Voiko silloin tehdä mitä vain (ainakin melkein, varmaan laillista pitää olla tai sitten ei jos haluaa vankilaan, jossa oma aika saakin ihan uuden määritelmän) ilman kiusallisia häiriötekijöitä.

Lapset saattavat olla liki 10 tuntia päivästä päivähoidossa. Mitäköhän aikaa he kaipaavat tuolloin ja sen jälkeen? Omaa aikaako, ilman että vanhemmat olisivat häiritsemässä heidän rentoutumistaan rankan päivän jälkeen.

Lapseton (ei halua tai ei voi saada lapsia) ihminen ei joudu odottamaan omaa aikaa. Onko hän silti onnellinen ajastaan vai haluaisiko, että se olisi vähän kortilla. Siksi voi keksiä kiireen viemään omaa aikaa. Ja sitten voi käyttää aikaansa odottamalla omaa aikaa.

Ihminen on omituinen otus. Aina kaipaamassa sitä mitä ei ole.