lauantai 30. tammikuuta 2016

Otsasi hiessä sinun pitää työtä tekemän ja leipäsi ansaitseman?







Ilta-Sanomat kirjoitti jutun bloggaajasta, joka kertoi postauksessaan työviikostaan. Siitä sai sen käsityksen, että bloggaaja riutuu bloginsa äärellä eikä pysty nauttimaan enää mistään. Luettuani postauksen, sain aivan toisenlaisen kuvan asiasta. Mielestäni bloggaaja nauttii työstään ja on tyytyväinen muutenkin elämäänsä. Halusiko Ilta-Sanomien toimittaja kenties provosoida? Siinä hän onnistui, koska ihmiset innostuivat kirjallisiin puuhiin, myös minä. Tosin itse heräsin kummastelemaan ihmisten yksipuolista ja ankeuttajan saastuttamaa käsitystä työstä.
Ihmiset kehottivat bloggaajaa menemään oikeisiin töihin. Oikeat työt ovat kuulemma sellaisia, joissa herätään kukonlaulun aikaan tekemään ankeita töitä sormet jäässä. Sitten varmaan työskennellään veren maku suussa, elin otsalla ja odotellaan vapaapäivää tai lomaa. Raskaasta työviikosta palkitaan itseä alkoholivirvoikkeilla tai sokerilla. Yritetään pakonomaisesti rentoutua, jottei kuula leviäisi. Ja sama jatkuu, kunnes kuolema kuittaa ketutuksen.
Ovatko ihmiset niin pahansuopia, että toivovat kaikille yhtä ikävää elämää kuin heillä? Oppi kaato ojaan ja toivotaan, että muillekin käy samoin? Ei pystytä iloitsemaan, jos joku tykkää elämästään ja on työssä, josta pitää.
Kuka voi määritellä, että mistä voi ansionsa saada? Mitä ovat valetyöt ja oikeat työt? Jokaisella on varmasti käsitys tästä. Mutta se on vain käsitys ei totuus. Vai onko se surullisesti niin, että työn pitää olla kärsimystä ja elämän v-mäistä? Silloinko olet kunnollinen veronmaksaja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti