maanantai 2. tammikuuta 2017

Rohkeasti tulpat korvissa






Työskentelen pääsääntöisesti yöaikaan ja nukun päivällä. Suurin osa ihmisistä on hereillä päivällä ja siitä syntyy tietenkin elämisen ääniä. Ne äänet häiritsivät unenlaatuani. Tietenkin tiesin, että on olemassa korvatulppia, mutta olin varma, etten pystyisi niitä käyttämään. Uskoin, että ne tuntuisivat ikäviltä korvissa. Pelkäsin myös, että ne saattaisivat mennä niin syvälle, etten saisi niitä kotikonstein pois jostain pääni sisältä. En ollut kuullut, enkä nähnut mitään kauhutarinoita korvatulpista, mutta silti uskoin ennakkoluuloihini vahvasti. Kunnes eräänä päivänä sain tarpeekseni väsymyksestä, joka johtui katkounestani. Ostin korvatulppia. Aluksi korvani kutisivat ja ulkopuolisten äänten vaimeneminen tuntui oudolta. Mutta en antanut periksi ja totuttelin käyttämään tulppia. Kutina lakkasi ja äänettömyysmaailma tuli tutuksi. Ja mikä parasta, unenlaatuni parani huomattavasti.

Tietämättömyys, pelko ja ennakkoluulot. Niihinhän usein perustuvat ihmisten asenteet, totuus ja faktat.
Nyt oli kyse vain ennakkoluulostani korvatulppia kohtaan. En siis aiheuttanut sillä mitään kärsimystä (paitsi vähän itselleni) tai mielipahaa. Mutta entä kun tietämättämyys/pelko/ennakkoluulot ohjaavat käsitystämme toista ihmistä ja hänen elämäänsä kohtaan. Se voi olla alku vyyhdille, joka paisuu hallitsemattomiin mittasuhteisiin. Aiheuttaen sotia ja muita kauheuksia. Löytyykö meistä rohkeutta ennakkoluulottomaan kohtaamiseen?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti